Usko tai älä, mutta miksi usein on ihmisellä pakollinen tarve sanoa ääneen, mikäli hän ei johonkin asiaan tässä maailmassa usko? 

Jos jokin tietty asia/ominaisuus ei omassa elämässä ilmene, niin hullunkurisesti siihen ei silloin usein myöskään uskota.

Hän saattaa sanoa:

• Minä en usko rakkauteen (WOT?!)
• En usko avaruusolioihin ( sehän onkin hyvin todennäköistä, että olemme äärettömän suuressa universumissa ainoat elolliset olennot)
• Enkeleitä tuskin on olemassa ( koska kukaan ei ole koskaan havainnoinut mitään, mikä viittaisi moisiin)​​

"Ei sellaista ole olemassakaan!" Näin todetaan melko herkästi, vaikka kukaan tuskin tässä vaiheessa ihmiskunnan historiaa osaa yhtään sanoa, mikä on mahdollista ja mikä ei. 

Ihminen joka myöntää uskovansa (tai edes julkisesti osoittaa mielenkiintoa) asiaan, joka ei ole tieteellisin menetelmin tosiasiaksi tunnustettu, muuttuu välittömästi "järki-ihmisestä" hieman epäilyttäväksi tai vähintäänkin oudoksi.

Kuvitellaan tilanne jossa esimerkiksi naapurin Kalevi tulee kertomaan, kuinka hän sai Reiki-hoidosta apua särkeviin polviinsa, sinun tulee näyttää torjuva ilmeesi ja sanoa (ainakin hiljaa mielessäsi), että sinä et ainakaan usko semmoiseen puoskaroinriin, jotta oma kunniasi säilyy eikä kukaan vain pääse epäilemään järkesi terveyttä, vaikka Kalevin kohdalla toivo onkin jo menetetty. Ihmisparka. Se pikku seikka, että Kalevi tosiaan väitti saaneensa apua tästä merkillisestä huuhaatouhusta, on täysin sivuseikka. Järkevyys ennen terveyttä! 

Realismi, järkevyys ja todellisuudentaju! Kolme äärimmäisen tärkeää asiaa, joiden nimeen järki-ihminen vannoo ja näistä koostuu tuikiturvallinen haarniska, jonka tuulettamista ei suositella kenellekään. Ja kun näiden asioiden puitteissa on rajat piirretty ja linjat vedetty, niin niiden sisällä pysytään ja sillä sipuli.

"Uskon sitten kun omilla silmilläni näen!" Tämän perusteella voi kieltää myös kaiken muun sellaisen olemassaolon, mitä hyvin harva on aineellisessa muodossaan kyennyt paljaalla silmällä näkemään. Kuten vaikka rakkaus, radioaallot, magneettikenttä, korvan kutina ja mitä näitä nyt on.

Kuvitellaan, että ystäväni sanoo minulle, että hän elää täydellisessä avioliitossa, voisin siihen tokaista: "Minä en ole koskaan elänyt edes likimain onnellisessa avioliitossa. En usko sellaisen edes olevan mahdollista". Voin siis suoraan sanomatta väittää, että ystäväni puhuu puutaheinää, mutta se seikka ei silti muuta hänen avioliittoaan onnettomaksi.On siis täysin hedelmätöntä kieltää suureen ääneen sellainen asia, mitä joku toinen kokee ja elää omassa arjessaan joka päivä.

Itse uskon lukuisiin sellaisiin asioihin, jotka "valitettavasti" sulkevat minut pois järki-ihmisten kerhosta. Näitä ovat mm:

Enkelit, henkioppaat, avaruusoliot, kummitukset, energiahoidot, magneettiterapia, intuitio, telepatia, käsillä parantaminen, sielun ikuinen elämä, sielunkumppani, universaali rakkaus, jalokiviterapia, eläinten sielunelämä jne jne... 

Tunnustan myös uskovani joihinkin sellaisiin asioihin, jotka ovat keränneet huomattavasti vähemmän silminnäkijöiden havaintoja, mutta joiden olemassaoloa ei silti ainakaan vielä ole täysin pystytty kumoamaan. Näitä ovat esimerkiksi: 

Palkankorotus, matkakorvaus, lottovoitto, kehitysapu, tasa-arvo, normaalipaino, terveellinen kouluruoka, verohelpotukset ja kansaa edustavat kansanedustajat. 

Heitän haasteen:

Kun seuraavaksi joku tulee ja kertoo sinulle käyneensä kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, älä pelästy vain koska se kuulostaa vieraammalta kuin aspiriini. Voit jopa uskaltautua kysymään aiheesta hieman lisää. Eivät ne valkotakkiset ihan heti tule ja vie pehmustettuun huoneeseen. Joskus uteliaasta suhtautumisesta voi olla enemmän hyötyä kuin kaiken kieltämisestä. 

Tai mistä minä tiedän.. kunhan tuli mieleen.

Epäilyttävää viikonalkua vaan kaikille! <3 

 

 

 

"Hay! Hay! LBJ! How many kids did you kill today?!"

• V*tun hipit!
• Pitkätukkahippi
• Ituhipit
• Hipinretkut!
• Hipit töihin!

Hippi ei oo kirosana! Vai onko? 

Liekö "hipittely" hieman "homotteluun" rinnastettavaa haukkumista, jolla ei sanan varsinaisen merkityksen kanssa ole enää mitään tekemistä? Moderni 2000- luvun ihminen tietysti tietää, että homoissa ei ole mitään pahaa tai vastenmielistä, vaan he edustavat hyvin trendikästä ja herkkäsieluista vähemmistöryhmää, joka rikastuttaa muutoin niin harmaata kansalaismassaa. Nämä kaksi ihmisryhmää eivät toki juuri millään muotoa liity toisiinsa (paitsi, että kummankin edustama rakkauden ilmaisumuoto haluttiin tukahduttaa) , mutta kärsiikö Hippi yhtälailla stereotypisestä lokeroinnista, jossa poikkeus korkeintaan vain vahvistaa säännön. Yhtämieltä kaikki voi varmasti olla siitä, että hippi on sanana saanut kansankielessä varsin negatiivisen vivahteen. 

"Aito" hippi tosin on valitettavasti kokenut lähes täydellisen passivoitumisen hippiliikkeen hiipumisen myötä, eli lyhyesti sanottuna, hippejä ei enää ole. Vanhoja hippiliikkeen edustajia toki varmasti on vielä ympärimaailmaa, mutta kiihkeämielinen järjestäytynyt toiminta on takanapäin ( ainakin näin itse olen ymmärtänyt ).  

Miksi sitten hipeistä tulee ensimmäisenä mieleen huumeet ja tietynlainen vetelä elämänasenne? Suurin yheinen ihanne hippiliikkeellä oli kuitenkin rauhanaate ja suvaitsevaisuus. Ainakin omasta mielestäni aika kivoja asioita kutenkin. Muistaako kukaan heidän tärkeintä poliittista tavoitettaan? Vietnamin sodan vastainen projekti keräsi arviolta 100 000 ihmistä mielenosoitukseen Pentagonin liepeille ja kyllä itse soisin kunnian kuuluvan hyvin pitkälti juuri hipeille Yhdysvaltain poliittisen suunnan muutoksessa Vietnamissa. 

Noooh, toki kaikkein rauhaa ja rakkautta rakastavaisimpaankin joukkoon mahtuu aina muutama vallanhimoinen riidankylväjä ja kuten niin monet muutkin järjestäytyneet ryhmittymät, myös hippiliike sai rajusti kasvaessaan jos jonkimoisia uusia piirteitä ja alkuperäinen ideologiahan siinä aina väkisinkin kärsii. Ehkäpä juuri tämä myöhemmin jopa ns. käsistä riistäytynyt huumeiden käyttö ja ruokottomuuksien lisääntyminen hippien nimissä on saanut aikaan nykyisillään vallitsevan vastenmielisen mielikuvan ko. liikkeen edustajista, vaikkakin he olivat jo aika pitkälti uudelleen organisoituneet.

Hippiliikkeen hiipumiseen varmasti vaikutti ( rakkausaatteen repsahtamisen lisäksi) myös valtioiden hippivastaisuus. Ihmisiä ei varsinaisesti kannustettu hippeilemään vaan sitä vastaan käyettiin jopa melko rajuja keinoja. En tiedä oliko tässä taustalla huumeidenkäytön ja vandalismin ehkäiseminen vai ennemminkin kulutusyhteiskuntaa uhkaavan käytöksen pysäyttäminen. Hipithän korostivat ennen kaikkea rakkautta ja tasa-arvoa ja erittäin vaarallista tajunnan laajentamista, mikä sai useat kansalaiset oivaltamaan nyky-yhteiskunnassa vallitsevien normien olevan täysin tavallista ihmispoloa palvelemattomia. Selvähän se on, että halutaan karkaamaan pyrkivät lampaat takaisin aitauksiin. 

Oliko hipit hyviksiä vai pahiksia? Itse sanon, että ehdottomasti hyviksiä! Valitettavaa vain on, että ryhmä, joka koostuu ihmisistä, alkaa yllättävän pian saada hyvin inhimillisiä piirteitä. Uskon, että myös itsessäni asuu pieni hippi, joka odottaa ihmisten taas kokoontuvan yhteen jonkin suuren, yhteisen poliittisen tavoitteen vuoksi, puhdas rakkaus ihmiskuntaa kohtaa polttoaineenaan. 

Joten, hei kaikki vanhat kunnon hipit ja hipittäret! Jos olette kuulolla, niin eiköhän yritettäisi uudelleen? Mutta jospa tällä kertaa pysytään tiukasti siinä rauhassa ja rakkaudessa, sillä uskon, että se kyllä riittää pitkälle, kaikki muu on turhaa :) 

Loppukevennys:

Mitä sokea hippi kysyi liikennevaloissa?
-Palaaks vihree

Joo.. heh hehe!

I rest my case. Peace n Love, brothers and sisters! <3 

 

 

Mun täytyy saada nää ajatukset pois mun päästä! Siinä on koko tämän blogin synty, tarkoitus ja päämäärä. Mä olen nainen, viittä vaille kolmekymppinen. Mun yksityiselämässä ei ole mitään mielenkiintoista, joten en aijo pitkästyttää ketään kertomalla mitä opiskelen, ketä kuuluu mun perheeseen, mitä tykkään syödä, minkä väriset kalsarit mulla on jalassa, mikä on uusi musta tai mitä töllöstä tulee. Mä olen ihan just niinkuin kaikki muutkin. Rahaa on liian vähän ja juusto liian kallista. Myös mua ärsyttää kaikki mitä luen lehdestä, näen telkkarista ja kuulen kaupassa. Ja munkin mielestä Salatut elämät on menny liian oudoksi. 

Mulla ei ole teille juuri mitään annettavaa. En valitettavasti jaa niksejä miten asusteilla saa piristettyä arkivaatetta, miten loihditaan viettelevä smokey eye silmämeikki tai saadaan avokadopastasta ehkä vieläkin maistuvampaa. Mulla on vain mun mielipiteet, ajatukset, näkemykset ja ratkaisut ihan melkeen joka asiaan. Ja mun täytyy saada purkaa niitä tai saattaa pää räjähtää. Tähän asti olen tehnyt sitä aukomalla turpaani, mutta olen vihdoin tajunnut miten paljon melusaastetta ja päänsärkyä (muille) se aiheuttaa, joten kokeilen tätä kirjoittamista. Tällä tavoin kaikki voi itse valita haluaako provosoitua tästä vai ei ja se on paljon kiltimpää kuin pakottaminen.

Ihan niinkuin kaikki muutkin, myös mä rakastan hemmetisti mun perhettä, sukulaisia, ystäviä ja lemmikkieläimiä ja haluan niiden olevan onnellisia, terveitä ja turvassa. Sen vuoksi otan tämän maailman kohkotukset niin kovin henkilökohtaisesti ja haluan jollain tavalla olla mukana siinä. Sen sijaan. että muodostatte jonkun mielipiteen minusta ihmisenä (mikä on sitäpaitsi ihan turhaa eikä johda mihinkään paitsi ehkä saatte mut itkemään jos sanotte pahasti) niin toivoisin, että käytätte aikanne ja energianne oman mielipiteen luomiseen itse asioista. Tehkää ajatuksistanne tärkeitä ja olkaa yhtä narsistisen (muotisana) ylpeitä niistä kuten mäkin oon!

Nyt seuraa ensimmäinen aivopieru. Ja se on lista niistä asioista, joita tekisin, jos mulla olis paljon (lue: v*tusti) rahaa. Aika pian lista muutti muotoaan suuntaan, jossa uudistin koko maailmaa. Näiden asioiden toteuttamiseen tarvitaan tosin kaikki maailman valta ja raha sekä päättötodistus Tylypahkasta, mutta listani on täysin sensuroimaton ja muokkaamaton tuotos suoraan sieltä, missä kaikki taika tapahtuu, eli etuotsalohkoni hermoverkostosta (luulisin) ja huomasin siitä puuttuvan ihan hitsin monta tärkeää asiaa. Mutta antakaa se anteeksi, koska tämähän on vasta ensimmäinen lajissaan. Olkaa hyvä!

Jos mulla olis paljon rahaa mä maksaisin äitille takaisin jokaisen "lainaamani" pennin ja sentin, maksaisin rakastamani ihmisten lainat ja luotot ja pikkuvipit pois, avaisin "avustusraha-" tilin josta voisin aina halutessani napsia pieniä ja suuria summia niiden suomalaisten auttamiseen jotka valtio on byrokratiapäissään unohtaneet ja jättäneet oman onnensa nojaan. Ostaisin jokaiselle Suomen löytöeläinyhdistykselle suuret tilat ja vuosiksi ruokaa.

Perustaisin suojelurahastot ainakin Aasiannorsulle, saimaannorpalle, tiikerille, lumileopardille ja ahmalle. Ja lähtisin vapaaehtoistyöhön vaikka Afrikkaan suojelemaan uhanalaisia eläimiä salametsästäjiltä. Ostaisin ison talon ja muokkaisin sen kokonaan kissojen kiipeilypalatsiksi ja syöttäisin mun kissoille vain luomulihaa. Söisin itse vain terveellisesti ja mulla olis oma kokki joka tekisi järjettömän hyvää luomuvegeruokaa, josta suurin osa kasvaisi mun omassa kasvihuoneessa. Mulla olisi navetassa yksi lehmä, kanalassa kymmenen kanaa ja pikkulampolassa neljä lammasta.

Tästä tekstistä ehkä saa jonkin laisen kuvan siitä, millaiset ovat mun "elämänarvot" ja mitä asioita pidän tärkeänä. Ja se saattaa jatkossa auttaa ymmärtämään, miksi haluan paasata juuri tietyistä asioista.

Mitä asioita te tekisitte jos "kaikki" olisi mahdollista? Mun mielestä joskus on hyvä heittäytyä sellaiseen lapsenomaiseen ajatusleikkiin, jossa ei ole mitään opittuja rajoja ja kaikki esteet voi kiertää. Se on mielestäni luovaa ja silloin voi syntyä jotain oikeesti käyttistä ;) 

Pelkään ihan hitsin paljon kopsata muiden kuvia omaan käyttöön, kun mulla ei olis yhtään rahaa maksaa mitään tekijänoikeusmaksuja, joten mä piirsin ite, koska blogissa pitää kylläkin olla kuvia. Kuvassa on niinkun täydellinen maailma (älkää ottako liian "kirjaimellisesti"). Varmaankin piirrän jatkossakin vaikkakin se oli tosi vaikeeta.