Usko tai älä, mutta miksi usein on ihmisellä pakollinen tarve sanoa ääneen, mikäli hän ei johonkin asiaan tässä maailmassa usko? 

Jos jokin tietty asia/ominaisuus ei omassa elämässä ilmene, niin hullunkurisesti siihen ei silloin usein myöskään uskota.

Hän saattaa sanoa:

  • Minä en usko rakkauteen (WOT?!)
  • En usko avaruusolioihin ( sehän onkin hyvin todennäköistä, että olemme äärettömän suuressa universumissa ainoat elolliset olennot)
  • Enkeleitä tuskin on olemassa ( koska kukaan ei ole koskaan havainnoinut mitään, mikä viittaisi moisiin)

"Ei sellaista ole olemassakaan!" Näin todetaan melko herkästi, vaikka kukaan tuskin tässä vaiheessa ihmiskunnan historiaa osaa yhtään sanoa, mikä on mahdollista ja mikä ei. 

Ihminen joka myöntää uskovansa (tai edes julkisesti osoittaa mielenkiintoa) asiaan, joka ei ole tieteellisin menetelmin tosiasiaksi tunnustettu, muuttuu välittömästi "järki-ihmisestä" hieman epäilyttäväksi tai vähintäänkin oudoksi.

WP_001070.jpg

Kuvitellaan tilanne jossa esimerkiksi naapurin Kalevi tulee kertomaan, kuinka hän sai Reiki-hoidosta apua särkeviin polviinsa, sinun tulee näyttää torjuva ilmeesi ja sanoa (ainakin hiljaa mielessäsi), että sinä et ainakaan usko semmoiseen puoskaroinriin, jotta oma kunniasi säilyy eikä kukaan vain pääse epäilemään järkesi terveyttä, vaikka Kalevin kohdalla toivo onkin jo menetetty. Ihmisparka. Se pikku seikka, että Kalevi tosiaan väitti saaneensa apua tästä merkillisestä huuhaatouhusta, on täysin sivuseikka. Järkevyys ennen terveyttä! 

Realismi, järkevyys ja todellisuudentaju! Kolme äärimmäisen tärkeää asiaa, joiden nimeen järki-ihminen vannoo ja näistä koostuu tuikiturvallinen haarniska, jonka tuulettamista ei suositella kenellekään. Ja kun näiden asioiden puitteissa on rajat piirretty ja linjat vedetty, niin niiden sisällä pysytään ja sillä sipuli.

"Uskon sitten kun omilla silmilläni näen!" Tämän perusteella voi kieltää myös kaiken muun sellaisen olemassaolon, mitä hyvin harva on aineellisessa muodossaan kyennyt paljaalla silmällä näkemään. Kuten vaikka rakkaus, radioaallot, magneettikenttä, korvan kutina ja mitä näitä nyt on.

Kuvitellaan, että ystäväni sanoo minulle, että hän elää täydellisessä avioliitossa, voisin siihen tokaista: "Minä en ole koskaan elänyt edes likimain onnellisessa avioliitossa. En usko sellaisen edes olevan mahdollista". Voin siis suoraan sanomatta väittää, että ystäväni puhuu puutaheinää, mutta se seikka ei silti muuta hänen avioliittoaan onnettomaksi.On siis täysin hedelmätöntä kieltää suureen ääneen sellainen asia, mitä joku toinen kokee ja elää omassa arjessaan joka päivä.

Itse uskon lukuisiin sellaisiin asioihin, jotka "valitettavasti" sulkevat minut pois järki-ihmisten kerhosta. Näitä ovat mm:

Enkelit, henkioppaat, avaruusoliot, kummitukset, energiahoidot, magneettiterapia, intuitio, telepatia, käsillä parantaminen, sielun ikuinen elämä, sielunkumppani, universaali rakkaus, jalokiviterapia, eläinten sielunelämä jne jne... 

Tunnustan myös uskovani joihinkin sellaisiin asioihin, jotka ovat keränneet huomattavasti vähemmän silminnäkijöiden havaintoja, mutta joiden olemassaoloa ei silti ainakaan vielä ole täysin pystytty kumoamaan. Näitä ovat esimerkiksi: 

Palkankorotus, matkakorvaus, lottovoitto, kehitysapu, tasa-arvo, normaalipaino, terveellinen kouluruoka, verohelpotukset ja kansaa edustavat kansanedustajat. 

Heitän haasteen:

Kun seuraavaksi joku tulee ja kertoo sinulle käyneensä kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, älä pelästy vain koska se kuulostaa vieraammalta kuin aspiriini. Voit jopa uskaltautua kysymään aiheesta hieman lisää. Eivät ne valkotakkiset ihan heti tule ja vie pehmustettuun huoneeseen. Joskus uteliaasta suhtautumisesta voi olla enemmän hyötyä kuin kaiken kieltämisestä. 

Tai mistä minä tiedän.. kunhan tuli mieleen.

Epäilyttävää viikonalkua vaan kaikille! <3